Kiinnostukseni näihin koiriin alkoi jo yli 15 vuotta sitten, kun näin kuvia siperialaisista tämän päivän työkoirista. Havahduin huomaamaan kaksi asiaa: ensiksikin että olin ollut oikeassa ylläpitäessäni tällaista old line-tyyppiä, koska näkemäni koirien kuvat muistuttivat old lineja, ja toiseksi että tulevaisuudessa en edelleenkään halunnut sekoittaa old linea kilpa- tai showkoiriin vaan old linen tulevaisuus geenipoolin laajentamiseksi oli tsukotkan rekikoirissa.

Rotu on peräisin Venäjältä ja se on siperianhuskyn kantarotu. Chukotka Sleddogille tehty toistaiseksi epävirallinen rotumääritelmä muistuttaa paljolti siperianhuskyn rotustandardia. Rotuna se on tietenkin vielä vakiintumaton eli ulkonäössä on eroavaisuuksia, vaikka rodussa löytyy paljon aivan siperianhuskyn rotumääritelmän täyttäviä yksilöitä. Niiden ominaisuuksissa on mielenkiintoisia piirteitä. Esim. niiden karvan ja ihon rakenne poikkeaa jalostetuista rotukoirista, tästä juttua jäljempänä, ko. tutkimus myös vahvistaa tosiasiaa tsukotkan rekikoirien puhtaasta ja jalostamattomasta perimästä.

Tsukotkan rekikoiria Siperiassa. Kuva Elena Potseluevan kokoelma

Kaksi tsuktsi-uroskoiraani, Polar Star Yiska ja Vito, ovat jonkin verran erityyppisiä. Vito on kompaktimpi, tiiviimpi ja massiivisempi, sen rakenne muistuttaa paljon Kuuhaukun koiria. Tosin sen pää on pienehkö, muistuttaen erehdyttävästi Maurin tuoman Alaskan´s of Anadyr-koiran, Victorin, päätä. Sen luonne on 100 % vanhaa old linea; todella vilkas ja aktiivinen, huumorintajuinen, koko ajan jotain menossa. Vito on todella avoin ja rakastaa kaikkia. Väriltään se on mustavalkoinen ja ruskeasilmäinen. Vito sairastui viiden viikon ikäisenä kennelyskään ja oli kuoleman kielissä pari viikkoa syömättä mitään ja edes kunnolla juomatta. Oli ihme, että se selvisi niin pienenä pitkähköstä ja uuvuttavasta taudista, vaikka saikin lääkkeet ja oli muutamia kertoja tiputuksessa. Siksi se saikin nimekseen Vito, elämä, ja nimi oli kyllä enne.

Polar Star Vito 6-vuotiaana

Vito, Polar Star Vito n. 2-vuotiaana

Polar Star Vito 6-vuotiaana

Polar Star Yiska, 6-vuotiaana

Polar Star Yiska, 6-vuotiaana

Yiska on korkearaajaisempi, vähän ilmavampi (tosin massaa tulee koko ajan lisää iän karttuessa) ja muistuttaa tyypiltään myös Enkeli-linjan korkearaajaisempia yksilöitä ja hyvin paljon Hilettä (Kuuhaukun Hallava Hauva) ja sen jälkeläisiä. Sen väritys on musta-ruskea-valkoinen ja sillä on kauniit siniset silmät. Yiska on totisempi luonteeltaan, mutta onhan sillä vastuutakin. Tosin nyt vanhempana senkin huumori on puhjennut kukkaan ja pelaamme sen kanssa mm. katto-palloa” (piste jos saan Yiskan suusta pallon maahan kun se hyppää katolle, sille piste jos en onnistu). Se on valjakkomme johtaja Naavan kanssa ja alkoi johtaa jo vähän yli vuoden ikäisenä isoa valjakkoa. Koskaan minulla ei ole ollut parempaa johtajaa, se ei ikinä merkkaile (edes narttujen ollessa juoksussa) ja pitää valjakon vääjäämättä oikealla vetäen aina eteenpäin. Ensimmäistä kertaa myös huomaan, että valjakon johtaja on myös koko lauman johtaja, vaikka urokset ovatkin omissa tarhoissaan. Sen jotenkin vaistoaa ja näkee Yiskan esim. puolustaessa oman lauman reviiriä. Yiska on todella vahva psyykeltään ja rauhallisen cool, sen ei tarvitse todistella johtajuuttaan, vaan sen voi lukea sen olemuksesta. Se haluaa olla erityisessä kontaktissa minuun; päivittäin se haluaa yhteisen seurusteluhetkemme katsoen suoraan silmiini. “Keskustelu”, selittävää ulvontaa minun vastatessani, voi jatkua vaikka kuinka pitkään. Tiedän, että Yiska tulee olemaan yksi mieleenpainuvimmista koiristani.

Pentuna niiden leikit olivat huimia. Näissä koirissa näkyy alkukantaisuus; ne ovat tietyllä tavalla rajumpia kuin siperianhuskyt, vähän kuin sudet. Ne saattavat leikkiä ottaen todella kovaa kiinni kaverista, ainakin nämä urokseni, ja toisen osapuolen pitää osata puolustautua. Jos vaatteistasi roikkuu jokin pieni nauha tms., siitä kiinnostutaan heti ja hetkessä nauha on napattu suuhun (kuten sudet, joiden kanssa olen ollut tarhassa useita kertoja). Kun nartuilla on kiimat, on koko elämä pois raiteiltaan. Silloin ei syödä yhtään mitään pitkään aikaan ja sukupuolivietti on niin vahva, että myös meteli narttujen perään on korviahuumaava. On jotenkin käsittämätöntä, miten niiden äänikin on kovempi (tiedän, voiko olla old line® huskyn ääntä kovempaa, mutta kyllä voi olla), niin kuin kaikki olisi kymmenkertaista näillä työkäytön mukaan jalostetuilla koirilla. Niillä saattaa olla luonteessa harkitsevuutta ja varovaisuutta uusissa tilanteissa, mutta totuttuaan ja huomattuaan, ettei ole mitään hätää, ne yleensä sopeutuvat tilanteeseen. Ja ne kyllä tietävät miten astutaan, sitä ei varmasti tarvitse miettiä. Samoin todella mallikkaasti sujui synnytys, kun luonani syntyi Elenan pentue, jossa myös Vito oli.

Näissä koirissa näkyy elinvoima ja ne ovat olleet terveitä ainakin tähän asti. Myöskään niiden lähisukulaisilla taaksepäin ei ole ollut terveydellisiä ongelmia. Ne syövät hyvin talvella ja kun ei ole kiimoja, mutta kesällä ne panttaavat eikä ruoka maistu. Se on kuulema tyypillistä tsuktsikoirille, kuten tietty old line® huskeillekin. Ihmisille ne ovat hyvin käsiteltäviä ja alistuvia, mutta nuoret urokset kyllä ovat tappeluille alttiita voimakkaan hormonitoiminnan vuoksi. Tosin siinä asiassa on selvä logiikka: vanhat ja steriloidut urokset eivät ole uhka, ja niiden suhteen nuoret urokseni ovat järkevästi täysin välinpitämättömiä. Tsuktsikoirat, enkä usko että mitkään alkukantaiset koirat, eivät sovi varmastikaan kaikille. Niiden kovaan ääneen voi ihminen hermostua (ja ne kyllä ilmaisevat itseään) ja niiden kekseliäisyys ja aktiivisuus voi ylittää odotukset. Toisaalta on tullut todella positiivista palautetta tsuktsikoirista ja old line-tsuktsikoiraristeytyksistä kotikoirina. Uskon, että yhdistelmillä saadaan hyviä ja terveitä kombinaatioita aikaan.

Silva, Polar Star Tsukotkan Hopea

Kesällä 2017 sain pitkän odotuksen jälkeen myös aivan siperianhuskylta näyttävän sinisilmäisen Silva-tytön, Polar Star Tsukotkan Hopea, kenneliini. Silva on mitä suloisin koira, leikkisä, herkkä ja hymyilevä, aina valmiina iloiseen tervehdykseen ja pikkunuolaisuun, silti todella “cool”, rauhallinen. Se myös heti omaksui isosiskon roolin Tobi-Macin pennun, Nupun suhteen. Niillä oli aamuin illoin leikkituokio, ja Silva huusi onnesta nähdessään Nupun tulevan talosta sisältä ja päästessään sen kanssa pentutilaan leikkimään, kun Nuppu oli vielä pieni.

Nämä koirat ovat siitä erikoisia, että näiden kolmen sekä yhden risteytyskoirani Desnan kokemuksen perusteella ne eivät ole koskaan kyseenalaistaneet ihmisen johtajuutta, esim. murisseet ihmiselle tai vastustaneet ihmistä, ei edes murrosiässä. Rekikoirina ne ovat tietenkin todella hyvin motivoituneita ja innokkaita, ainoastaan lämpimillä ilmoilla (kesällä) olen huomannut Viton ravaavan nopeammin lähdön jälkeen (siis lopettavan laukan aiemmin). Uskon, että sillä on helpommin kuuma johtuen turkin rakenteesta (lue myöhempi juttu tsukotkan rekikoirien turkin rakenteesta). Talvella pakkasella tätä seikkaa ei ole havaittavissa. Ne ovat todella käsiteltäviä ja ystävällisiä koiria ihmiselle, ja ne tottelevat hyvin ollessaan vapaana. Vito on myös eittämättä kennelin ilopilleri ylipositiivisella elämänasenteellaan.

Ensimmäiset risteytyspennut

Ajatukseni ja haaveeni siis oli nähtyäni old linen näköisiä koiria Siperiassa otetuissa kuvissa, että saisin joskus näitä koiria old linen geenipooliin. Tiesin, että old linet tulisivat loppumaan ja että en koskaan sekoittaisi kilpa- tai showlinjaan koiriani, joten risteytys alkuperäisiin kantarodun työkoiriin oli ainoa vaihtoehto.

Ajattelin, että ensimmäinen risteytys tapahtuisi parin vuoden kuluttua, mutta luonto toimi toisin. Vito nimittäin astui nartun viikkoa ennen juoksun alkamista, ja siittiöt elivät siis kaksi viikkoa. Tämän näytti toteen ultra, pentujen syntymäaika ja DNA-testit. Eläinlääkäri ei uskonut, että minkään koiran sperma olisi näin elinvoimaista, mutta niin vain on. Olin suunnitellut ko. yhdistelmää, muttei vielä, koska Tobi-Macin tuonti Kanadasta toi lisäaikaa rekisteröidä koiria SKL:oon. Pentuja syntyi kuusi kappaletta ja omistajat ovat olleet niihin todella tyytyväisiä. Ne kaikki täyttävät siperianhuskyn rotumääritelmän ja ovat todella hyviä ja sulavasti rakentuneita koiria (kuten myöhäisemmänkin pentueen pennut). Uskon jopa, että tasaisimpia pentueitani kokonaisuutena, vaikka geenipohja onkin eriytynyt jo kauan aikaa sitten.

Utu, Kuuhaukun Zero Below, 1,5-vuotiaana. 75% tsukotkan rekikoira, 25% siperianhusky. Utussa näkyy Kuuhaukun upea narttulinja

Utun emä, Tsukotkan rekikoira ja old line® siperianhusky risteytys Desna, Kuuhaukun Siberia Express, vuoden ikäisenä

Mainittakoon mielenkiintoisena seikkana, että Polar Star kennelin kantakoiran ja joidenkin alkuperäisten Tsukotkalla olevien rekikoirien perimää on tutkinut ruotsalainen tutkija (tohtori, geeniteknologia ja evoluutiobiologia) pitkälle taaksepäin ja todennut, että se on puhdas ja täysin erillään muista roduista - siis säilynyt muuttumattomana ja alkuperäisenä ilman nykykoiriin risteyttämisiä.

Tämä työ on vasta alussa, mutta se on todella mielenkiintoista. Päämääränä on tietenkin säilyttää old linen arktinen ulkomuoto, luonne ja työskentelyominaisuudet, mitkä eivät säilyisi show- tai kilpalinja-risteytyksissä. Yksi tärkeimpiä asioita on terveys, mikä usein heikkenee pitkälle samaa rotua (linjaa) jalostettaessa. Kaikki old line® siperianhuskyt, old linen jalostukseen käytettävät tsukotkanrekikoirat sekä niiden risteytykset ovat tasavertaisesti old line® tavaramerkin alla, millä suojataan edelleen harkittu eteenpäin-jalostus.

Kasvatinomistajieni kokemuksia old line® siperianhusky ja tsukotkan rekikoira-risteytyksistä

Old Line husky-Tšukotkan rekikoira yhdistelmä

Meillä on Kuuhaukun kennelin Old Line husky-Tšukotkan rekikoira yhdistelmä. Kohta kolme vuotias uros on luonteeltaan aivan mahtava tapaus.

Leikkaamaton koiramme on luonteeltaan kiltti ja tulee todella hyvin toimeen, niin nuorten kuin vanhojen, pienten ja isojen, uros ja naaras koirien kanssa. Käymme myös useamman kerran viikossa koirapuistossa.

Meillä on myös 3 kissaa, ja yhteiselo on ollut ongelmatonta, mitä nyt kissat eivät ole innostuneet palloleikeistä :)

Myöskin ihmisiä kohtaan koiramme on ennakkoluuloton, eikä hauku tai murise, vaikka pihaamme tulisi tuntemattomia ihmisiä.

Koira on ollut koko elämänsä ns. terve kuin pukki, eikä eläinläärillä ole tarvinnut käydä, kuin rokotusten takia. Koira on isokokoinen ja vahva.

Harrastamme koiran kanssa vedätystä kickbikella yksinään, sekä valjakkossa reen vetoa. Sekä juoksutekniikka, että työmoraali ovat erinomaisia.

Teimme juuri lomamatkan Etelä-Suomesta lappiin autolla ja koiramme matkusti mennen tullen farmariauton takakontissa. Välillä piti oikein tarkistaa onko koira vielä mukana, kun hän ääneti vain pötkötteli tai nukkui. Päästessämme kotipihaan ja purettuamme tavarat, avasin vielä takakontin, niin koira iloisesti hyppäsi takaisin autoon ja oli valmis lähtemään uuteen reissuun.

 Olemme olleet Old Line husky-Tšukotkan rekikoiran hankintaan enemmän kuin tyytyväisiä.

- Mikko ja Tiina

Tundra

Tundra-poika tuli meille kasvattajalta 15 viikon ikäisenä. Asumme Tampereen keskustassa, eikä meillä ole ollut aiemmin koiraa, joten osasimme odottaa vaikeuksia kun normaalia luovutusikää vanhempi pentu muuttaa maaseutukennelistä kahden koiraummikon luo kerrostaloon. Kasvattajan mukaan Tundra olisi pehmeähkö ja helposti käsiteltävä, joten päätimme yrittää kun pikku-Tundra vaikutti niin älykkäältä ja yhteistyökykyiseltä.

Tundra sopeutui muutokseen käsittämättömän hyvin. Ensimmäisestä yöstä alkaen hän on ollut yönsä hiljaa ja sopeutui kaikkiin kaupungin ääniin erittäin nopeasti.

Sisäsiisteyden oppiminen jännitti melko paljon. Alkuun Tundra ei uskaltanut tehdä tarpeitaan olleenkaan ulkona, mutta teki ne onneksi sisällä alustalle muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. 4,5 kk ikäisenä Tundra pääsi kuukaudeksi mökille, jossa oli helppo mennä ulos. Siellä pissoja tuli sisälle noin kerran viikossa, mutta se oli vain meidän vika kun emme päästäneet poikaa ulos tarpeeksi usein. Opetimmekin Tundran soittamaan kelloa kun hän haluaa ulos, ettei meidän tarvitse vahtia asiaa. Tundra on ollut täysin sisäsiisti 5,5 kk iästä lähtien eikä kelloa ole enää tarvittu.

Kaupunkiympäristössä haastavin asia on ollut muut koirat. Ihan alkuun Tundra suhtautui uusiin koiriin hyvin varovaisesti. Iän myötä itseluottamus kasvoi ja nyt joka toisen vastaantulevan koiran kanssa pitäisi päästä leikkimään.

Pidämme Tundraa vapaana syrjäisillä metsälenkeillä. Tundra pysyy hienosti tietyllä vyöhykkeellä ja pysähtyy odottamaan omaa laumaa.

Kirjoitushetkellä Tundra on 6,5 kk ikäinen ja painaa 31,5 kg. Tundraa on muiden toimesta kehuttu ikäisekseen erittäin rauhalliseksi koiraksi. Ulkonäkö kerää myös paljon positiivisia kommentteja ohikulkijoilta. Odotamme innolla kaikkia uusia seikkailuja Tundran kanssa. Niitä voi seurata Instagramissa @huskytundra.*

Lahja

Lahja tuli minulle pienenä pentuna, se on 50 % tsuktsikoira ja 50 % old line® siperianhusky. Se on luonteeltaan mitä kiltein koira, aina iloinen ja kaikkien kaveri. Se muistuttaa isäänsä Vitoa sydämellisellä ja iloisella asenteellaan. Jännä asia on, ettei se ole koskaan edes murrosiässä murissut ihmiselle. Se on helppo käsitellä ja antaa tehdä kaikki hoitotoimenpiteet vastustelematta. Se pysyy myös vapaana karkaamatta.

Sen parhain kaveri on pieni jackrussellinterrierityttö Soma, jonka kanssa niillä on hurjia leikkejä niin sisällä kuin ulkonakin. Lahja on ollut kaikista koiristani käsiteltävin, koira- ja ihmissosiaalinen, ihastuttava tapaus!

Rekikoirien olosuhteista ja elämästä Tsukotkalla

Elena Potselueva, mukaillen kääntänyt Jaana Sudensaaga

Tsukotkan ilmasto on kylmä, vaikea ja kestämätön, lämpötila on matala ympäri vuoden, esim. kesäkuussa 5-6 astetta, tällöin illallakin -1- -2 astetta celsiusta. Kolmasosa vuodesta on sumuista ja vähän alle kolmasosa ukkosta kun kirkkaita päiviä on vain kymmenesosa vuodesta. Myös voimakkaat tuulet tekevät työskentelyn ja liikkumisen Tsukotkalla vaikeaksi.

Tsukotka ei ole koskaan ollut vain metsästäjien asuttama, vaan se on ollut myös siltana Amerikan väestölle. Ihmiset kulkivat edestakaisin, mutta taitavimmat jäivät arktisen ja Tyynen valtameren rannoille, koska he löysivät sieltä rajattomat ruokavarat merinisäkkäisen metsästyksen ansiosta. Tämän takia huono ilmasto ei pakottanut ihmisiä jättämään rikasta aluetta, vaan heidän täytyi parantaa kotejaan ja metsästysvälineitään ja löytää ainoa mahdollinen keino kuljettaa tavaroita ja ihmisiä, nimittäin rekikoirat.

Tsukotkan rekikoirat olivat pienimpiä rannikon alkuperäisistä rekikoirista johtuen ankarista ilmasto-olosuhteista. Talvi kestää 9 kk ja loput 3 kk ei oikeastaan ole kesää eli lisääntyminen on vaikeaa niissä olosuhteissa. Suurin osa koirista kastroitiin eikä massakasvatusta ollut. Sisätiloissa matkustajat kertovat nähneensä pentuja viihdyttämässä lapsia ja ne opetettiin tavoille ja sisäsiistiksi. Lisäksi kova ilmasto suojeli geenipoolia, se vain karsi satunnaiset myöhemmät rotupoikkeamat, joista muutamia kerrotaan nähdyksi myöhemmällä ajalla.

Siksi myös koirakanta pysyi täysin erillään muista kannoista jopa pitkälle 1950-luvulle asti. Tämä selittää edellä mainituissa perimätesteissäkin saadut tulokset tsukotkan rekikoiran perimästä. Mielenkiintoista olisi saada vastaavat tutkimukset old line® siperianhuskeista, myös koskien seuraavassa jutussa olevaa turkin rakennetta.

Tsuktsikoiran turkin rakenteesta ja alkuperästä

Tutkimus O. F. Chernova, D. D. Vasyukov, and A. B. Savinetsky; lyhyesti mukaillen kääntänyt Jaana S.

Tsukotkan rekikoirilla on omalaatuisensa turkki ja iho, jotka ovat kehittyneet suojaamaan koiraa kovalta ilmastolta, iho esim. on tiheämpi rakenteeltaan. Eskimopystykorvat, joihin tsukotkan rekikoirat luetaan, ovat lähimpänä muinaisia koiria. Jotkut tutkijat uskovat, että tsukotkan rekikoira erottuu tästä ryhmästä erilaisten ominaisuuksiensa vuoksi, vaikka sillä ei ole ollutkaan erityistä rotumääritelmää.

Tsukotkan rekikoirien ja fossiilisten koirien päällyskarvat olivat mustat, suorat ja joustavat; ne erosivat toisistaan muiden monirotuisten tutkittujen rekikoirien osalta suhteessa maksimaaliseen paksuuteen (150 ja 158 µm) ja pituudeltaan. Tutkittaessa Tsukotkan niemimaan monirotuisia rekikoiria niillä ei ollut päällyskarvassa keihäänkärjen muotoa, kun sellainen oli havaittavissa T.R:issa ja eräissä fossiilisissa koirissa. Keihäänmuoto näkyi mosaiikkimaisesti joissakin osissa karvan varressa kolmasosaan asti karvan juuren yläpuolelta sekä aluskarvassa. Tsukotkan rekikoirien karvan suuri pyöristynyt verkkokerros muistutti suden karvaa, johtuen ilmeisesti samankaltaisista ympäristöolosuhteista. Päällyskarvan rakenne kaulan alaosassa muinaisilla koirilla viittaa todennäköisesti siihen, että koiria käytettiin rekikoirina, koska pannasta ja valjaista kohdistuva mekaaninen paine oli muuttanut karvan rakennetta.

Tutkimus Tsukotkan nykyisistä ja fossiilisista rekikoirista paljasti seuraavaa: karvan rakenne kertoi, että näitä koiria käytettiin rekikoirina sekä että ne molemmat olivat/ovat sopeutuneet vaikeisiin ympäristöolosuhteisiin. Tsukotkan rekikoirien ja fossiilisten koirien turkki muistutti eniten luonnonvaraisten koiraeläinten turkkia erotuksena muista laikatyyppisten rotupopulaatioiden sekoituksista. Tsukotkan rekikoirien ja Tsuktsien niemimaan fossiilisten koirien karvan samankaltaisuus paljastivat näiden koirien historiallisen yhteyden. Tsukotkan rekikoiran tunnistaminen omaksi puhtaaksi itsenäiseksi rodukseen on luultavimmin perusteltua, vaikka vielä onkin tulevaisuudessa tehtävä geneettisiä testejä hypoteesin tueksi.

Utu tarkkaavaisena