Siperianhuskyn rotumääritelmä

YLEISVAIKUTELMA:

Siperianhusky on keskikokoinen käyttökoira, nopeasti ja keveästi liikehtivä, liikkeet vapaat ja joustavat. Sen kohtuullisen tiivis runko, tiheä karvapeite, pystyt korvat ja tuuhea häntä viittaavat rodun pohjoiseen alkuperään. Sen luonteenomainen liikunta on sulavaa ja ilmeisen vaivatonta. Se työskentelee alkuperäisessä tehtävässään valjaissa erittäin kyvykkäästi, vetäen kevyttä kuormaa kohtalaisella nopeudella pitkiä matkoja. Voiman, nopeuden ja kestävyyden tasapaino näkyy rungon mittasuhteissa ja tyypissä. Urokset ovat urosmaisia, mutta eivät koskaan karkeita, nartut narttumaisia, olematta kuitenkaan rakenteeltaan heiveröisiä. Hyvässä kunnossa oleva, kiinteä- ja hyvälihaksinen siperianhusky ei ole ylipainoinen.

LUONNE:

Ystävällinen, lempeä, mutta myös valpas ja lähtövalmis. Vahtimistaipumus puuttuu, eikä koira ole liiaksi epäluuloinen vieraita kohtaan tai tappelunhaluinen Täysikasvuinen koira voi olla jossain määrin pidättyväinen ja omanarvontunteinen. Sen älykkyys, käsiteltävyys ja innokkuus tekevät siitä miellyttävän seuralaisen ja innokkaan käyttökoiran.

PÄÄ:

Kallo on keskikokoinen ja suhteessa runkoon, päälaki hieman pyöristynyt. Kallo kapenee vähitellen leveimmästä kohdasta silmiä kohden. Kuono on keskipitkä, etäisyys kuonon kärjestä otsapenkereeseen sama kuin etäisyys otsapenkereestä niskakyhmyyn. Otsapenger selvä ja kuononselkä suora otsapenkereestä kuonon kärkeen. Kuono on keskileveä kaveten vähitellen kirsua kohti, kuononkärki ei ole terävä eikä neliömäinen. Huulet hyvin pigmentoituneet ja tiiviit. Kirsu on musta harmailla, ruskean sävyisillä ja mustilla koirilla, maksanvärinen kuparinvärisillä koirilla. Puhtaanvalkoisilla koirilla kirsu voi olla lihanvärinen. "Lumikirsu" vaaleanpunaisin merkein on sallittu.

Virheet: Liian kömpelö, raskas tai liian kevyt pää. Liian suippo, liian karkea, liian lyhyt tai liian pitkä kuono.Liian vähäinen otsapenger.

SILMÄT:

Mantelinmuotoiset, kohtalaisen kaukana toisistaan ja hieman vinoasentoiset. Ilme valpas, mutta ystävällinen, tarkkaavainen, jopa ilkikurinen. Silmät voivat olla väriltään ruskeat tai siniset; keskenään eriväriset tai sekaväriset silmät sallitut.

Virheet: Liian vinot tai liian lähekkäin olevat silmät.

KORVAT:

Keskikokoiset, kolmiomaiset, lähellä toisiaan ja korkealle kiinnittyneet. Paksut, tiheäkarvaiset, takaa hieman kaartuvat, tanakasti pystyssä, kärjet hieman pyöristyneet, suoraan ylös suunnatut.

Virheet: Suhteessa päähän liian suuret tai haja-asentoiset korvat. Korvat, jotka eivät ole tanakasti pystyssä.

PURENTA:

Leikkaava purenta. Virheet: Muu kuin leikkaava purenta.

KAULA:

Keskipitkä ja kaartuva, koiran seistessä ylväästi ylhäällä kannettu. Koiran ravatessa kaula ojentuu eteen siten, että pään asento on hieman edempänä.

Virheet: Liian lyhyt ja paksu tai liian pitkä kaula.

ETURAAJAT:

Olkavarsi suuntautuu taaksepäin olkanivelestä kyynärpäähän, ei koskaan kohtisuoraan maahan nähden. Kiinteät ja hyvin kehittyneet lihakset ja jänteet kiinnittävät lavat tiiviisti rintakehään. Edestä katsottuna seisovan koiran raajat ovat kohtuullisen etäällä toisistaan, yhdensuuntaiset ja suorat, kyynärpäät tiiviisti rungon myötäiset, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset. Sivusta katsottuna ranteet ovat hieman viistot, rannenivelet voimakkaat ja joustavat. Luusto on luja, ei koskaan raskas. Kyynärpää sijaitsee hieman ylempänä kuin säkäkorkeuden puoliväli. Eturaajojen kannukset voidaan poistaa.

Virheet: Pystyt tai löysästi kiinnittyneet lavat. Heikot ranteet. Liian raskas luusto. Liian kapea tai liian leveä rinta. Ulkonevat kyynärpäät.

Huom! Aiemmin tässä kohtaa rotumääritelmää oli annettu lapojen astekulma 45 astetta, mutta se poistettiin, koska koirat alkoivat olla niin suoria edestä, että ihannetta oli vaikea löytää. Alkuperäisillä tsuktsikoirilla tämä ominaisuuus on kuitenkin on selkeänä, mistä näkee, että se on luonteenomainen siperialaisella vetokoiralla ja jalostunut rodunomaisen työn kautta. J.S.

RUNKO:

Rintakehä on syvä ja vahva, mutta ei liian leveä. Syvin kohta on kyynärpäiden tasalla heti niiden takana. Kylkiluut kaartuvat hyvin selkärangasta lähtien, mutta kaarevuus vähenee kyljissä mahdollistaen vapaat liikkeet. Selkä on suora ja vahva, selkälinja vaakasuora säästä lantioon. Se on keskipitkä , ei lyhyt ja tukeva eikä notko, mikä johtuu liiasta pituudesta. Lanne kiinteä ja hoikka, rintakehää kapeampi. Vatsaviiva hieman kohoava. Lantio hieman viisto, mutta ei koskaan niin jyrkkä, että se rajoittaisi takaraajojen työntöä. Sivusta katsottuna runko olkanivelestä istuinluuhun on jonkin verran pitempi kuin säkäkorkeus.

Virheet: Liian leveä, tynnyrimäinen, liian litteä tai heikko rintakehä. Heikkotai notko selkä, köyry selkä, laskeva selkälinja.

TAKARAAJAT:

Takaa katsottuna koiran seistessä takaraajat ovat kohtuullisen etäällä toisistaan ja yhdensuuntaiset. Reisi on lihaksikas ja voimakas. Polvet hyvin kulmautuneet ja kinnerkulma selvä. Kinner matala. Mahdolliset kannukset poistettava.

Virheet: Suorat polvikulmaukset, pihtikinttuisuus, takaosa liian kapea tai liian leveä.

KÄPÄLÄT:

Soikeat, mutta eivät pitkät, keskikokoiset, tiiviit. Varpaiden ja päkiöiden välit tiheäkarvaiset. Päkiät sitkeät ja paksut. Koiran seistessä vapaasti käpälät eivät käänny sisään- eivätkä ulospäin.

Virheet: Pehmeät tai haravarpaat. Käpälät liian suuret ja kömpelöt tai liian pienet ja hennot, ulko- tai sisäkierteisyys.

HÄNTÄ:

Tuuhean ketunhännän muotoinen. Hännän kiinnytyskohta on aivan selkälinjan tason alapuolella. Tarkkaavaisen koiran hännän asento on tavallisesti selän päällä kauniilla sirpin muotoisella kaarella. Koholla oleva häntä ei kierry rungon kummallekaan puolelle eikä makaa litteästi selkää vasten. Koiran työskennellessä tai ollessa levossa häntä tavallisesti riippuu muistuttaen pyöreää harjaa.

Virheet: Selkää myötäilevä, tiukasti kiertynyt, liian liehuvakarvainen, liian alas tai liian korkealle kiinnittynyt häntä.

LIIKKEET:

Luonteenomainen liikunta on sulavaa ja ilmeisen vaivatonta. Koira liikkuu nopeasti ja keveästi. Näyttelykehässä se tulisi esittää talutin löysänä, kohtalaisen nopeassa ravissa, jolloin näkyy eturaajojen pitkä askel ja takaraajojen hyvä työntö. Edestä katsottuna koiran kävellessä käpälät eivät astu samalle linjalle, mutta nopeuden lisääntyessä käpälät vähitellen siirtyvät lähemmäksi toisiaan, kunnes päkiät astuvat rungon pituusakselin alla olevalle linjalle. Kun käpälien jäljet yhtyvät, etu- ja takaraajat liikkuvat suoraan eteenpäin eivätkä kyynärpäät tai polvet käänny sisään eikä ulos. Kumpikin takaraaja astuu samaan kohtaan kuin samanpuoleinen eturaaja. Koiran liikkuessa selkälinja pysyy kiinteänä ja tasaisena.

Virheet: Lyhyet, hypähtelevät, epävakaat askeleet. Kömpelöt tai keinuvat liikkeet. Ristiinastunta, vinot liikkeet.

KARVAPEITE:

Kaksinkertainen ja keskipitkä. Koira vaikuttaa tiheäturkkiselta, mutta karvapeite ei ole koskaan niin pitkä, että selvät ääriviivat häviäisivät. Pohjavilla on pehmeää ja tiheää sekä tarpeeksi pitkää tukemaan peitinkarvaa. Peitinkarva on suoraa ja melko rungonmyötäistä, ei koskaan karheaa eikä ulospäin törröttävää. On huomattava, että pohjavillan puuttuminen karvanlähtöaikoina on normaalia. Siistimmän vaikutelman aikaansaamiseksi on sallittua trimmata viiksiä, varpaiden välejä ja käpälien ympäriltä. Turkin trimmaaminen muista kohdista ei ole sallittua ja siitä pitäisi ankarasti rangaista.

Virheet: Pitkä-, tai pörrökarvaisuus. Silkkimäinen tai karhea turkinlaatu. Turkin trimmaaminen muualta kuin edellä mainituista kohdista on kielletty.

VÄRI:

Kaikki värit mustasta puhtaan valkoiseen ovat sallittuja. Monenlaiset merkit päässä yleisiä, mukaanluettuna monet huomiota herättävät kuviot, joita ei esiinny muissa roduissa.

KOKO:

Uroksen säkäkorkeus 53 - 60 cm (21 - 23,5 tuumaa) ja nartuilla 51 - 56 cm (20 - 22 tuumaa).

Hylkäävä virhe: Urokset yli 60 cm ja nartut yli 56 cm.

PAINO:

Urokset 20 - 27 kg (45 - 60 paunaa) ja nartut 16 - 23 kg (35 - 50 paunaa). Paino on suhteessa korkeuteen. Yllämainitut mitat ovat korkeuden ja painon ylä- ja alarajat, eikä kumpaakaan äärimmäisyyttä tulisi asettaa etusijalle.

TIIVISTELMÄ:

Tärkeimmät rotuominaisuudet ovat keskikoko, kohtuullinen luusto, tasapainoiset mittasuhteet, vapaat ja vaivattomat liikkeet, oikeanlaatuinen turkki, miellyttävä pää ja korvat, oikeanmallinen häntä sekä hyvä luonne. Raskasluustoisuudesta, liikalihavuudesta, ahtaasta tai kömpelöstä liikunnasta, pitkä- tai pörröturkkisuudesta pitäisi rangaista. Siperianhusky ei koskaan vaikuta niin raskaalta ja rotevalta, että se toisi mieleen kuormajuhdan, eikä niin kevyeltä ja heiveröiseltä, että se toisi mieleen pikajuoksijan. Molemmat sukupuolet antavat erittäin kestävän koiran vaikutelman. Mainittujen virheiden lisäksi myös muissa roduissa esiintyvät ilmeiset rakennevirheet, ovat yhtä ei toivottuja, vaikka niitä ei ole tässä erikseen mainittu.

Huom! Lihavoinnit omia painotuksia