40 vuotta old line® siperianhuskyja - Kuuhaukun® kennelin historiaa
Elämäni siperianhuskyjen parissa alkoi vuonna 1978 kun hankin ensimmäisen siperianhuskyni Roady Ratiritirallan, Readyn. Kiinnostus siperianhuskeihin juontui lähinnä niiden esteettisyydestä sekä valjakkoajon harrastusmahdollisuudesta, sillä olin puuhastellut hevosten kanssa pienestä pitäen; valjakkoajo oli samantyyppistä harrastusta, liikkumista eläinten kanssa luonnossa. Ready eli lemmikkikoiran arvostettua elämää ja kuten tavallista tuohon aikaan oli, ei ensimmäisen koiran kohdalla ollut suunnitelmissakaan aloittaa koirankasvatusta. Siperianhuskyjen kasvattajaksi ajauduin avioliiton myötä tavatessani Mauri Sirenin, tuohon aikaan rekikilpailuissa menestyvän koiraharrastajan. Hänen vanhempansa omistivat Äijänsuon kennelin, jossa myös asui Readyni isä, SF MVA Äijänsuon Tantintin. Kennelimme nimeksi tuli Kuuhaukun kennel ajatuksena, että siperianhuskyt ulvovat kuutamolla. Alkutaipaleella Ready yllätti meidät vahinkopentueella FIN MVA Äijänsuon Tantintinin kanssa. Tuosta ensimmäisestä pentueesta 1980 syntyi 3 hienoa pentua, joista upea hiekanvärinen PMV-83 Kuuhaukun Major menestyi näyttelykehissä.
Äijänsuon kennelissä oli kasvatettu siperianhuskyja vuodesta 1970, siis vain 5 vuotta sen jälkeen kun ensimmäinen siperianhusky oli saapunut Suomeen. Kun Äijänsuon kennel lopetteli siperianhuskyjen parissa 80-luvun alussa, koirat siirtyivät Kuuhaukun kenneliin.
Eri narttuja oli jalostuspohjana useita. Ensimmäinen pentue syntyi FIN MVA SE MVA v-86 Roady Ratiritirallalle, josta muodostuikin Kuuhaukun kennelin kantanarttu. Muita narttuja olivat Roady Wow, sisarukset Äijänsuon Tanturi ja Äijänsuon Tantatoke sekä Anira. Roady Wown linja loppui kahden pentueen jälkeen. Samoin Maktan ja Tantatoken linja loppui yhteen pentueeseen. 1982 syntynyt Anira vaikuttaa yhä Kuuhaukun sukutauluissa Rascalin (Kuuhaukun Ikuinen Rakkaus) kautta ja Äijänsuon Tanturi vaikuttaa Rustyn (V-97 V-98 Kuuhaukun Ikijään Punapeto) kautta Lumi-linjassa.
Pääosin jalostustyö pohjautuu siis kuitenkin varsinaiseen kantanarttuuni FIN & SE, PMV-86 MVA Roady Ratiritirallaan eli Readyyn. Sen parhaita ja vahvaa narttulinjaa eteenpäin vieviä jälkeläisiä olivat narttulinjassa Kuuhaukun Poutapilvi - EUV-91 K. Kesäyönunelma - K. Nokkela Noppa - V-97 V-98 K. Ikijään Punapeto - V-01 V-02 K. Luminan Uni - K. Jääprinsessa (Lumi-linja) sekä Kuuhaukun Reissumies, jonka jälkeläinen K. Ikuinen Rakkaus vaikuttaa melko suurella osuudella Kuuhaukun sukutauluissa. Readysta lähti myös Enkeli-linja eroten omaksi linjakseen ja siinä vaikuttivat Kuuhaukun Hattara (Enkelin emä) ja K. Fakiiri. Kuuhaukun Mustaa Samettia oli Enkelin upea urospentu ja sen yksi merkittävä jälkeläinen oli K. Teräs-Teddy Scillan yhdistelmissä sekä K. Hallava Hauva. K. Aamun Enkeli (Tojonin sisko) on jatkanut Enkeli-linjaa Säihkyvä Serafi - Pain in the Neck - Onnettaren Oodi (Tojonin pentu) -linjassa. Enkeli-linja on jatkunut myös Kuuhaukun Tina-Typykän (Teräs-Teddyn sisko) jälkeläisillä K. Sydäntensärkijä - K. Leijonan Sydän - K. Kyllä Hippulat vinkuu ja Suuria Tunteita (Sydäntensärkijän veljen) jälkeläisessä K. Viaton Valkyyria.
Kantauroksia, jotka jatkuvat Kuuhaukun suvuissa yhä olivat Äijänsuon Natsehre, C.I.B POHJ MVA Mekusaks Coppercornix, Snow-Igloo’s Vilpine Red Vip ja Snow Igloo’s Mahonki-Manu sekä tietenkin jo edellä mainittu hieno hiekanvaalea uros ja johtajakoira FIN MVA Äijänsuon Tantintin, joka jatkuu linjoissa Readyn kautta.
Jalostuksellisesti vaikuttavimpia tuontiuroksia ovat olleet mm. Dakota (Fjiorlund’s Northern-Tok), Panda (Siberkirk’s Ancient Times Hero) ja Jade (Troika’s Pow Wow). Uusin tulokas Kuuhaukun kennelissä on kanadalainen Oakridgelane´s Keetukka Yukon, joka on tiettävästi enää ainoa suvultaan puhdas old line® muualla kuin Kuuhaukun tai Troika´s kennelissä. Olen kiitollinen Oakridge/Keetukka-kennelien omistajille Laurielle ja Shelleylle Tobi-Macista, jolla on kunnioitettu paikka laumassamme!
Jalostustyöni on siis koko ajan perustunut uusiin tuonteihin ja tuontikoirien kautta geenipohjan laajentamiseen.
Ilahduttavaa on, että monta kertaa on useampi sukupolvi ja sukulaiset ottaneet minulta koiria, silloin tulee tunne, että on suoriutunut kasvatustyöstä kasvatinomistajia tyydyttävällä tavalla. Olen kiitollinen kaikista teistä ihanista kasvatinomistajistani, joita olen saanut suurenmoisten old line-koirieni ansiosta ja joista niin useasta on tullut minulle myös tosihyviä ja jo vuosikymmenien uskollisia ystäviä. Ilman teitä elämä olisi paljon kurjempaa!
Unohtumattomia koirapersoonia
Ready, ensimmäinen siperianhuskyni, oli mitä viehättävin koirapersoona. Pienenä se sai lisänimen Velmu Vierusilmä, koska se osasi lumota ihmiset vinolla, viehkeällä katseellaan. Se on ainoa koira, jonka tiedän nauttineen näyttelyistä ja siitä että se sai olla keskipiste; tämä tehosi myös tuomareihin, joille se keimaili. Ready oli aina innokas vetäjä valjakossa. Kun se oli pieni, niin erään kerran froteesukkani oli häviksissä muutaman päivän. Ready käyttäytyi aivan normaalisti ja viimein oksensi sukan kakanmuotoisena parin päivän kuluttua. Mieleenpainuva ja traaginen episodi alkuvaiheilta oli osoitus huskyn metsästysvietistä, kun Ready pääsi karkuun ja pisteli poskeensa lemmikkiankkani, Iineksen ja Akun. Kun sain sen kiinni, se oksensi lintuparat kokonaisina. Siinä sitten isot itkut itkettiin, mutta siitäkin selvittiin. Ja opin sen, että kaikki “saalistettavat” lemmikit piti pitää kunnon aidan takana.
Dakota oli mitä aurinkoisin herrasmies! Se ei ymmärtänyt pahasta mitään eikä koskaan esim. ollut millään lailla tappelunhaluinen muille uroksille. Siltä koirani ovat perineet etutassuilla “tepsuttelun”, kun se oli innoissaan ja malttamaton. Uskon, että sitä saankin osaksi kiittää Enkelin ainutlaatuisesta luonteesta. Se leikki vielä 16-vuotiaana ruokkiessani koiria ja säilytti elämänilonsa loppuun asti.
Rumba (Kuuhaukun Rakas Riivaaja) oli yksi huomattavista Kuuhaukun koirapersoonista. Se toimi lastenvahtina pikkupennuille, jotka liukuivat liukumäkeä sen selässä, ja se asettui aina varovasti maahan pentujen leikitettäväksi. Sen luonne oli 150 %! Tojon (K. Mustaa Samettia) jatkoi ansiokkaasti sen lastenvahti-uraa.
Rumba rakasti niin ihmis- kuin koiralapsiakin
Hauva (amerikkalaisittain Howard) oli kennelimme “julkkis”. Se oli nimittäin ainoa perheenjäsenistämme, joka oli käynyt Hollywoodissa! Se oli ehdolla päärooliin “Seikkailu etelänavalla”-elokuvaan, Carol Dixon myi sen ja Trumanin, joka näyttelee elokuvassa, eläinkouluttajille. Hauva päätyi kuitenkin Kuuhaukkuun ja rooliin otettiin Lumihauvojen Demon. Ihmettelin pitkän aikaa, miksi Hauva kiskoo pääliinasta muita koiria, kun olimme lähdössä vetämään. Tajusin jossain vaiheessa, että sille oli opetettu Hollywoodissa tämä temppu; koirat nimittäin kiskoivat miehen jäistä köydestä vetäen. Hauva oli lempeä herrasmies, josta kaikki pitivät. Se jouduttiin nukuttamaan 14-vuotiaana ja se on haudattu läheiselle eläinten hautausmaalle. Hautakivessä on pieni kertomus Hauvan elämästä. Sen seurana lepää 13-vuotiaana nukutettu rakastettu Scillani (K. Jääprinsessa) sekä ihana Icon.
Icon, menestyksekäs niin näyttely- kuin kilpaurilla (siitä oma juttunsa sivuilla), oli kennelin ilopilleri. Se oli aina iloinen ja leikkisä vanhoilla päivilläänkin jatkaen isänsä Rascalin (Kuuhaukun Ikuinen Rakkaus) hienoa luonnetta.
Icon 12-vuotiaana
Rakkaasta Enkelistäni onkin oma tarinansa näillä sivuilla eikä se muutoin esittelyä kaipaa. Enkeli jää elämään old line® koirien kaikkein hohdokkaimpana ja muistettavimpana yksilönä.
Rekeilymuistoja
Siperianhuskyharrastukseni alkutaipaleelta muistan, kun olimme kisoissa Maurin kanssa, kuinka voitin alokasluokan. Huvittavaa tapauksessa oli, että kilpalinjan henkilöt, jotka järjestivät kisan, kyselivät minulta todella tarkkaan reitistä, koska epäilivät minun oikaisseen (näin ei ollut). Onhan se tietenkin mahdottomuus, että old linet voittavat kilpailun, vaikka vain alokasluokan. Toisissa kisoissa Mauri oli toinen koiriemme ollessa ainoita old lineja eikä kukaan onnitellut tms. , eiväthän old linet voineet/”saaneet” pärjätä kilpalinjaisille.
Yksi valovoimaisin muisto on, kun olimme Lapissa kisojen retkeilyluokassa ajamassa (aikaa ei otettu, vaan vain nautittiin ajamisesta yhdessä), ja tulimme tunturin varjoisalta puolelta aurinkoiselle puolelle. Minulle on piirtynyt mieleen, kuinka “sukelsimme” auringon valoon hämärästä. Tauolla juotiin nokipannukahvit.
Jokavuotinen merkkitapahtuma oli Tärendön kisat Ruotsissa. Tärendö oli aivan pieni kylä aivan Suomen ja Ruotsin rajan lähellä Haaparannasta ylöspäin käsivarren tuntumassa. Kilpailut olivat suuri tapahtuma pienessä kylässä, aivan kuten oli All Alaska Sweeptakes Nomen kylässä. Oli hienoa, kun asukkaat ottivat kilpailijat koteihinsa yöpymään ja kohtelivat ystävinä. Niihin kisoihin oli aina mukava lähteä, vaikka erään kerran joku oli tullut kilpailemaan sairailla koirilla ja toimme yhdeksään jäljellä olevaan tanskandogin pentuumme corona-ripuliviruksen, mikä olikin isompi juttu. Onneksi ne kaikki selvisivät.
Erään kerran lähdimme Maurin kanssa ajamaan Nummelassa 10 km:n lenkkiä. Alkuvaiheessa reen kaari meni kaatuessa rikki ja jäi koomisesti Maurin käteen. Koirat jatkoivat yksin matkaa ja lähdimme kiireesti hakemaan autoa. Ajoimme koko reitin läpi löytämättä koiria. Olin varma, että ne olivat jääneet kiinni liinoista jonnekin. Yllätys oli, kun tulimme kotiin, kun koko valjakko odotti tarhassa! Koirat olivat juosseet koko lenkin yksin kotiin asti.
Kuutamoajelut säilyvät kirkkaina muistoina. Kovana pakkasyönä lähdimme ajamaan yön tullen kuutamossa. Koirat olivat selvästi kuuhulluja ja juoksivat täysillä eteenpäin välittämättä mistään muusta. Tunnelma oli epätodellinen, kun saattoi nähdä kuin päivällä kuun kelmeässä valossa.
Ajotyyliin kuului varsinkin taipaleen alussa lento yli kivien ja kantojen. Jos koirat päättivät lähteä esim. liinoja korjatessa tai muussa sellaisessa tilanteessa ennen kuin pääsi takaisin jalaksille, saattoi joutua raahautumaan vatsallaan epätasaisessa maastossa; silloin ei mustelmilta vältytty.
Minulla on vieläkin Maurin saarnesta tehty kevyt, kokonaan sidottu kilpareki, jota nimitän “Nimbukseksi” Harry Potterin luudan mukaan. Eräs muisto siitä on, kun ajoin kovalla pakkasella huippuajassa tavallisen lenkkimme, ja reki vain lensi eteenpäin koirien laukatessa koko matkan, kun kerrankin oli old linelle tarpeeksi kylmä sää.
SPY-86 ry on old line® rekikoirien oma yhdistys, jonka päämääränä on old line® koirien säilyttäminen. Sen talvitapahtumat ovat olleet mukavia tilaisuuksia ajaa yhdessä usealla valjakolla. Hienointa on se, ettei kilpailla “veren maku suussa”, vaan vain nautitaan ja annetaan koirien nauttia. Vahinko, että talvet ovat vuosi vuodelta vähälumisempia. On todella sydäntä elähdyttävää nähdä, miten koirat nauttivat juostessaan lumella valjakossa. Tietenkin koirani vetävät viikoittain muutoin “kuivaharjoittelussa”.
Omaehtoista eläinsuojelua
Asuessani jonkin aikaa Helsingissä kahden huskyni kanssa olin mukana kissojen rescue-toiminnassa. Minulla oli kiinniotetuille villikissoille oma huone asunnossani, niitä kesytettiin jne. Usea niistä jäi minulle kun muutin maalle.
Alkuaikoina otin eri tilanteissa parikin koiraa, staffin ja monirotuisen, mukaani eläinlääkärin jonosta, kun omistaja oli viemässä niitä lopetettavaksi ja etsin niille kodin. Olen tehnyt pari kertaa eläinsuojeluilmoituksen, kun kasvattejani on laiminlyöty törkeästi ja ottanut ne tietenkin itselleni etsien uuden kodin (paitsi Rascalin ja Pipsan pidin itse, 9- ja 11-vuotiaita koiria ei kukaan olisi huolinut, olin vain niin onnellinen kun sain ne siitä kauheasta safarikennelistä pois ja ne olivat säästyneet lopetukselta toisin kuin 30 muuta nälkiintynyttä koiraa). Tunnen vastuuni kasvateistani ja siksi minulla on sopimuksessa, että etsin niille uuden kodin, jos niistä halutaan luopua. Suru on aina suuri, jos tietää, ettei kasvatti ole kunnon hoidossa, siinä menettää yöunia.
Onnellinen ja ihmeellinen tapaus oli, kun olin muutama vuosi sitten Arizonassa intiaanireservaattiin tutustumassa navajo-intiaanin opastuksella. Sain pelastettua sieltä kuoleman rajamailla olevan nälkiintyneen, suloisen koiran, jonka näin Chinleyn näköalapaikalla. Otin heti kotiin palattuani yhteyttä eläinsuojelujärjestöön ja lähetin kuvan koirasta ja pyysin, että työntekijät menisivät etsimään koiraa. Ihmeekseni he löysivät sen ja sillä oli parissa viikossa koti. Pisteet intiaanien suhteen kyllä laskivat tuolla matkalla, kun kuulin, että he ottavat koiranpentuja ja hylkäävät ne noin vuoden ikäisenä. Intiaanireservaatissa on kuulemma kymmeniätuhansia hylättyjä koiria, ei niinkään ylevää toimintaa alkuperäiskansalta.
Kuuhaukku julkisuudessa
Asuessani Nummelassa kasvatustyön alkutaipaleella meistä tehtiin televisio-ohjelma. Minua haastateltiin ja koiria ja muita eläimiä kuvattiin ja lopuksi ajoin viiden koiran valjakolla Hiidenveden jäällä. Minua haastateltiin myös Messukeskuksen näyttelyssä Sohvanvaltaajat-ohjelmaan, kun, aika epätavallista ainakin siihen aikaan, koirani Ready ja Resu olivat ROP ja VSP samassa näyttelyssä.
Aivan alussa, kun Mauri tuli kuvioihin, hänen kilpavaljakkoaan käytettiin Kalevalasta kertovan Rauta-aika -elokuvan filmauksissa. Ne esittivät Pohjolan kylän “rakkeja”. Tietenkin ne piti sutata kuralla, joka oli minun hommani. Oli kevät ja koirat oli laitettu kiinnipitoketjuun viimeisten lumien päälle. Hinkkasin kuraa poskiin ja kylkiin, kun olin päässyt viimeiseen eli seitsemänteen koiraan, vilkaisin ensimmäisiä; ne hohtivat puhtauttaan pyyhittyään likaa hylkivän turkkinsa lumenrieppeisiin. Old linet ovat todella “silittämättä siistejä”.
Viimeisin tv-ohjelma tehtiin Venäjän ja Ukrainan televisioon kesällä 2014. Tv-ryhmä oli kuullut, että kennelini oli arvostettu ja vanha kennel. Kuvausryhmä vietti päivän luonani ja sen jäsenet kovasti ihastuivat old line-koiriini. Päivän lopussa ajoimme mönkijällä 8 koiran valjakolla. Kuvausryhmä oli tyytyväinen otoksiinsa ja ohjelma näytettiin syksyllä sekä Venäjällä että Ukrainassa.
Kuvausryhmää sekä kasvatinomistajani (edessä) ja minä kesäkuussa 2014
Lehtijuttuja on myös ollut kymmeniä tämän pitkän kasvatustyön aikana, ja useissa koirakirjoissa on ollut kuvia Kuuhaukun koirista. Yksi kirja, suomessa tehty Siperianhusky, on tehty jopa melkein pelkästään Kuuhaukun koirista kuvien puolesta, tuolloinkin kuvaaja vietti päivän Kuuhaukussa koiria kuvaten.
Näissä kaikissa koirakirjoissa on Kuuhaukun koirien kuvia siperianhusky-rodun kohdalla, Siperianhusky-kirjan kuvat (etualalla) on kuvattu miltei kokonaan kotonani Kuuhaukun koirista.
Mainittakoon, että “julkkis-Hauvan” ja edellä mainittujen lisäksi uusin tuontini Tobi-Mac esiintyi “reality-ohjelmassa”, joka kuvattiin Kanadassa, mutta esitti Siperian elämää (se siitä “realitysta”…).
Nykyisyys ja tulevaisuus
Pitkään siperianhuskien kasvatustyössä vaikuttaneena jossain vaiheessa tulee aika myös luopua. Vaikka se aika ei ole vielä, niin joitakin vuosia sitten pyysin Laura Kinnusta liittymään kennelnimeeni mahdollisena kasvatustyön jatkajana. Laura on älykäs ja asioista selvää ottava nuori nainen, ja hänellä on/on ollut kolme Kuuhaukun koiraa. Kuuhaukun kennel ® on nyt siis meidän molempien nimissä, vaikka koirani ovatkin edelleen fyysisesti minun luonani ja minun koiriani. Mainittakoon, että sen lisäksi että old line®on rekisteröity tavaramerkki vuodesta 2015 lähtien, myös Kuuhaukun kennel rekisteröitiin tavaramerkiksi alkuvuodesta 2016. Kukaan ei siis saa mainostaa näillä tai niihin viittaavilla nimillä koiriaan.
Sopimusrikkoja ja muuta mielipahaa
En tiedä, pitäisikö olla ylpeä siitä, että jotkut haluavat jäljitellä työtäni,
mutta kasvatustyöni on saanut aikaan myös epämiellyttäviä ilmiöitä yhdistyksen
(SPY ry, old line®® -koirien oma yhdistys) ulkopuolella teetettyjen pentueiden
muodossa. Pennut ovat tietenkin silloin myös jalostusvaatimusten ulkopuolella
niitä tehneiden henkilöiden tietämättä (tai välittämättä)
juurikaan mitään koirien taustoista. Old line®®-pennut ovat haluttuja eikä voi
olla ajattelematta, että juuri se on pääsyy innokkuuteen teetellä pentuja panostamatta
itse omaan linjaan tai ideaan jalostuksen päämääristä; jos pennut jäisivät käsiin,
innostus tuskin olisi tätä luokkaa. Itse en ole vain hankkinut yhden kennelin koiria
tai niiden jälkeläisiä. Tämä jäljittely huipentuu siihen, että useat henkilöistä ei
edes itse osaa keksiä nimiä koirilleen, vaan antavat nimiä, jotka ovat suoraan joko
koirieni lempinimiä tai kennelnimiä tai hyvin paljon samanlaisia. En tiedä, mihin
nämä henkilöt tällaisella pyrkivät (sekoittamaan asiasta tietämättömiä tai vain
kiusantekoon?), mutta kummalliselta tuollainen toiminta näyttää. En ole nähnyt
moista ilmiötä missään muussa rodussa (täytyy kai olla ylpeä, kun niin monella
koiralla on keksimäni nimi ja nämä henkilöt haluavat muistaa päivittäin minun koiriani).
Kun aloitin kasvattamisen, niin silloin yleensä kasvattajat antoivat pentuenimet aakkosten
mukaan, minä aloitin tuolloin teema-systeemin ja nyt se on yleistä. On myös huvittavaa
lukea eräänkin aloittelevan kennelin kotisivuilta aivan samoja lauseita, kuin Kuuhaukun
kotisivuilla on esim. koirien ajamisesta ja jalostusperiaatteista (voisi kai edes yrittää
muuttaa lauseita, jollei itse keksi mitään omaa).
Old line®® -koirien jalostus on ollut suojattua linjan puhtauden, terveyden ja jatkuvuuden takaamiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa pennuista tehtyjä sopimuksia, jotka velvoittavat ostajaa jalostuksen suhteen; myös omistajat ovat näin mukana old linen® ylläpitämisessä. Old line®® linjan säilyttäminen on varmasti myös ainutlaatuista, tuskin missään muussa rodussa on pidetty linjaa puhtaana ja ajateltu terveyttä ja rodun alkuperäisyyttä ja käyttöä näin pitkään. Tämä on ollut mahdollista vain tarkoilla jalostusvaatimuksilla, joita nyt nämä pentuja teettelevät henkilöt rikkovat. On huvittavaa, miten kuulee ko. henkilöiden sanovan, että tämän tyypin koirat ovat parhaita ja sitten he ovat niin ymmärtämättömiä, etteivät tajua, ettei old line-linja olisi koskaan säilynyt ilman tätä tarkkaa, linjan säilyttävää työtä ja ehtoja. Ei voi vain saada, vaan täytyy myös antaa, luopua. Heidän toimintansa ei todellakaan ole näiden koirien parhaaksi.
Esim. vuonna 2015 tehtiin 4 pentuetta yhdistyksemme jalostuskriteerien ulkopuolella, mikä tarkoittaa sopimusten rikkomista joko suoraan tai edellisen sukupolven kautta. Nämä henkilöt eivät olisi tietenkään koskaan saaneet aiemmin urosehdotuksia, jos olisi tiedetty heidän rikkovan sopimukset. Yhdelle näistä pentujen teettäjistä annoin luottamuksellisesti paperit sijoitussopimuksen täytyttyä ilman osaomistuksen merkintää SKLoon, vaikka osaomistus- ja jalostusehdot olikin allekirjoitettu, mitä tämä henkilö sitten rikkoi tehden pentueita pariinkin kertaan, koska kuulema vain “muutti mielensä”. En ikinä olisi aavistanut tällaista epärehellistä tilannetta vuosien yhteistyön ja ystävyyden jälkeen. Ihmettelen suuresti, miten pennunottaja voi luottaa kasvattajaan, joka ei itse ole pitänyt omia sopimuksiaan koiran kaupassa. Oli myös yllätys, kun kävi ilmi, että SPY:n alla teetettyjen pentujen sopimukset olivat vaillinaisia eikä niissä ollut edelleen ehtoja, joihin kasvattaja oli sitoutunut tehdessään pennut.
On ollut myös huomattavissa, että sen jälkeen, kun henkilöt ovat eronneet SPY:stä, he eivät ole enää suorittaneet
terveystutkimuksia kuten SPY:n alla toimiessaan, mistä voi päätellä, että SPY ry:n asettamat
jalostuskriteerit ja osaomistuksen jalostusehdot ovat tarpeen. Eräässä pentuja SPY:n ulkopuolella
teettäneessä kennelissä tehtiin vajaan vuoden sisällä kolmet pennut, melko paljon vasta-alkajalle.
En myöskään aiemmin ole kuullut, että ensikasvattaja vuokraisi kaksi kertaa peräkkäin ulkopuolisen
koiran kohdun heti ensimmäisten pentujen jälkeen, yleensä kohdunvuokrausta käyttävät kokeneet
kasvattajat pelastaakseen jonkin sammumassa olevan linjan. Näissä sopimusrikkoja tehneissä kenneleissä
terveystutkimuksia on tehty vain osalle jalostuskoirista ja satunnaisesti, mistä voi päätellä
omien terveysvaatimusten löystyneen SPY:stä eroamisen jälkeen. Erään kennelin omistaja
kirjoitteli netissä ja sivuillaan ponnekkaasti, että hän käyttää vain terveitä koiria ja että
terveys on kaikkein tärkeintä jalostuksessa. Tämä henkilö ei ole kuitenkaan näyttänyt juurikaan
tutkineen koiriaan, ei edes arvosteluunsa kohdistuneessa asiassa - tutkimaton koira on siis hänen mielestään terve.
Hän sai kasvattini toiselta kasvatinomistajalta vastoin sopimuksia omakseen (koirista on sopimukset, joiden mukaan
ne palautetaan kasvattajalle) ja on teettänyt jo kolmannet pennut sillä, vaikka SPYssä koira
on nyttemmin ollut jalostuskiellossa (myös sen jälkeläistä on jo käytetty, vaikka siihen on
ilmeisimmin periytynyt ei-toivottuja ominaisuuksia). Jos yhdistelmää ei olisi uusittu, ko.
kasvattaja (ja myös omistajat) olisi välttynyt monelta harmilta. Sellainen toiminta, missä
ajatellaan vain lyhytnäköisesti, ei kuitenkaan kanna pitkälle. Kun yhdistelmä oli jo kerran
tehty, olisi ollut järkevää kysyä, onko ilmennyt mitään hälyttävää. Old line-nimeä nämä
ulkopuolella teetetyt koirat eivät saa ja geenipooli on varsin rajoitettu käsittäen vain nuo pari,
kolme pentujen tekijää ja heidän muutamat koiransa.
Huvittavaa on myös, miten tietyt kasvattajat hyppelevät linjasta toiseen. Heillä on ensin voinut olla old lineja, mutta sopimusrikkojen jälkeen he ovat siirtyneet (show- tai) kilpalinjaan. Hetken päästä he ovat taas ottaneet showkoiria, lieneekö syy se, että rotukoiran näköiset pennut menevät paremmin kaupaksi. Minun mielestäni silloin ei voi olla omaa kasvatuksen ideologiaa ja päämäärää selkeänä mielessä, vaan kasvatuksen kriteerit tuntuvat olevan jotain muuta kuin oman jalostuksensa ihanteen toteuttaminen.
Nettimaailma - jotain hyvää, paljon nurjaa ja kurjaa
Ikävä seikka on myös netissä olleet vääristellyt puheet, joihin olen joutunut tekemään oikaisuja (arvostellaan muiden toimintaa vaikka oma ei kestä tarkastelua) sekä yksityiset keskustelut, joissa totuutta on vääristelty; näihinhän ei koskaan pääse täysin puuttumaan. Mm. loukkaavaa on, että yksi SPY:n ulkopuolella pentuja teetellyt kasvattaja on kirjoitellut netissä, miten häneltä “salattiin” old linesta tietoja. Niille henkilöille, joita asia koskee, kaikki tieto on todellakin annettu perusteellisesti, tässä tapauksessa tälle henkilölle liikaakin henkilön sittemmin erottua SPY:stä -tällöinhän hän ei ko. tietoa tarvitse, koska old linen jalostus tapahtuu SPY:n sisällä. Silloin jäisivät kaikki tarpeettomat ja aiheettomat pahansuovat puheet pois. Hän myös selittelee “tilastojaan” old linen luonteesta jne. (kummallista, miksei hän lopeta täysin old linen käyttöä, kun kasvatustyön tulos on ollut niin huonoa). Hänen pitäisi tutustua hieman tilastotieteeseen ja validiteettiin, ennen kuin kirjoittaa omien kokemustensa ja jalostusvalintojensa perusteella “tilastolukujaan”. Minulla on kokemus ja tieto old linesta melkein 40 vuoden takaa, ja tiedän, että tuon henkilön “tilastoluvuissa” ei ole mitään totuutta.
Old linen uudet tuulet
Tulevaisuutta ajatellen voi sanoa, että jos katsoo koirankasvatusta suurena kokonaisuutena, on myönnettävä, että rodut ovat tulleet tiensä päähän. Joku viisas on joskus sanonut, että rotu kestää 20 sukupolvea ja sitten tulevat ongelmat esiin. Vaikka old line® koirat ovatkin prosentuaalisesti vielä terveitä, ei olemassa olevia käytettyjä sukulinjoja voi juurikaan enää risteyttää suoraan toisiinsa, vaan tarvitaan selkeätä, tervettä ulkosiitosta elinvoimaa antamaan. Siihen ei riitä olemassa olevat rotukoirat (showlinja), joilla on populaation nähden suppeahko geenipohja ja sairauksia sekä väärä tyyppi. Tähän vastauksena olen suunnitellut jo miltei 20 vuoden ajan kantarodun (Tsukotkan rekikoira) risteyttämistä old line® siperianhuskeihin. Minulla on ollut onni olla yhteistyössä chukotka sleddog-kasvattajaan ja koiratutkijaan, joka on käynyt useasti Siperiassa, ja Kuuhaukun kennelissäni vaikuttaa nyt kolme tällaista koiraa, sekä yksi old linen ja tsukotkanrekikoiran risteytys. Myös Laura Kinnusella, joka siis on nyt myös Kuuhaukun kennelnimessä, on yksi ko. kantarotukoira. Olen innoissani tästä uudesta suunnasta elinvoiman, terveyden ja käyttöominaisuuksien säilyttämiseksi ja parantamiseksi. Ei varmaankaan tarvitse edes mainita, että nämä koirat muistuttavat suuresti käytökseltään ja ominaisuuksiltaan old line® siperianhuskeja, etenkin alkuperäisiä ensimmäisiä Kuuhaukku-koiriani.